Jyväskyläläinen Janne Heinikangas veivaa iltaisin radioaaltoja. Hän on onnistunut kaivamaan esille jo liki 800 asemaa. Kiinnostavimpia niistä ovat olleet Pohjois-Amerikan keskiaalto- ja eurooppalaiset piraattiasemat.
JHL:läinen Kokki Janne Heinikangas on harrastanut DX-kuuntelua 30 vuotta. DX on lyhenne termistä Distance X, joka viittaa pitkän matkan päässä olevien radioasemien etsimiseen ja kuuntelemiseen. Tärkeintä kuuntelun onnistumisessa on osata lukea radiokeliä.
Miten ja milloin innostuit DX-kuuntelusta?
– 16-vuotiaana vuonna 1991, kun maailmalla oli joku kriisi, olikohan Persianlahden sota tai Baltian maiden irtautuminen Neuvostoliitosta. Kuuntelin sattumalta lyhytaaltoradiosta BBC:n uutisia. Aihe alkoi kiinnostaa, joten lähdin paikalliseen kirjastoon etsimään tietoa, miten radiosta saa ulkomaan asemia kuuluville. Löysin Suomen DX-liiton julkaiseman kirjan DX-kuuntelun maailma sekä WRTH – World Radio TV Hand-bookin, johon on listattu kattavasti eri maiden radioasemat.
Miten harrastus on muuttunut vuosien varrella?
– Analogisten maailmanradioiden ja liikennevastaanottimien rinnalle ovat tulleet tietokonepohjaiset softaradiot eli SDR-radiot. Niillä on mahdollista tallentaa kerralla vaikka koko keskiaaltoalue, painua pehkuihin ja penkoa tallenteita sitten, kun itsellä on sopiva aika.
Minulla on kaksi SDR-radiota, kaksi läppäriä ja niille omat kuunteluohjelmansa, jotka ohjaavat radioita. Moderneista laitteista huolimatta kuuntelen yleensä perinteiseen tapaan livenä. Veivaan vaikkapa keskiaaltoja päästä päähän ja yritän kaivaa uusia asemia.
Miten kanavia etsitään?
– Aseman kuulumiseen vaikuttaa moni seikka: vuoden- ja vuorokaudenaika, radiokeli sekä se, mihin maanosaan antennit on suunnattu. Jotkut kuuntelevat laidasta laitaan eri taajuusalueita ja maanosia, jotkut taas Pohjois-Amerikan keskiaaltoasemia tai ovat erikoistuneet Aasian suuntaan.
Mikä vaikuttaa asemien kuuluvuuteen?
– Optimaaliset kuunteluolot ovat yleensä syksystä pitkälle kevääseen. Pimeä aika on otollista, koska auringonvalo yleensä tappaa perinteiset keskiaallot. DX-kuuntelun yksi ääripää on FMDX-kuuntelu, jota harrastetaan erityisesti kesäisin. Silloin noin sadan kilometrin korkeuteen muodostuu satunnaisesti heijastava kerros, jonka avustuksella voi kuulua FM-asemia jopa 1 000–2 000 kilometrin päästä.
– Kilometrin mittainen antenni ei auta, jos ei tiedä, minne päin keli vetää.
Kaikista tärkein on kuitenkin itse kuuntelija. Kilometrin mittainen antenni ei auta, jos ei tiedä, minne päin keli vetää. Vaikka laitteisto, keli ja vuorokauden aika olisivat sopivat, siltikään ei välttämättä kuule. Tavallaan tämä on kuin kalastamista: heitetään viehe veteen ja katsotaan, kuuluuko jotain.
Mitä Janne Heinikangas kuuntelee taajuudella 1210 kHz, Yhdysvallat, Wyoming, Laramien kaupunki, radioasema KHAT? Katso ja kuule video!
Montako asemaa itse olet löytänyt?
– Kyllä se rupeaa olemaan 800:n tietämillä. Niin moneen olen lähettänyt kuuluvuusraportin ja saanut kuittauksen.
Mitkä ovat mielenkiintoisimpia löytämiäsi asemia?
– Niitä on monenmoisia, mutta varmaankin Pohjois-Amerikan keskiaaltoasemat ovat kovin juttu. Kiinnostavia ovat myös eurooppalaiset piraattiasemat eli radioasemat, joilla ei ole lähetyslupaa. Tärkeintä ei ole se, miten kaukaa asema kuuluu, vaan pikemminkin sillä on väliä, kuinka paljon asemalla on lähetystehoa. On helvetin hieno tunne löytää jokin pienitehoinen asema, vaikka Saksasta.
Millainen luonne DX-harrastajalla pitää olla?
– Vaatii malttia ja järjestelmällisyyttä, että jaksaa innostua olemaan luurit korvilla ja tutkailemaan asemia. Nykyaikana kynnys harrastukseen on todella matala, sillä joissain paikoissa harrastajat ovat vieneet niin sanottuja KiwiSDR-radioita hyviin paikkoihin hyvien antennien ääreen vapaasti kuunneltavaksi nettiselaimella. Alkuun päästäkseen ei siis tarvitse edes omaa vastaanotinta ja antennia.
Kuinka paljon käytät kuuntelemiseen aikaa?
– Joka ilta tulee avattua radio ja kuulosteltua, missä mennään. Iso osa kuuntelusta painottuu vapaapäiville ja viikonloppuihin. Meillä on Keski-Suomessa omalla harrasteporukalla Whats-App-ryhmä, jossa tulee rupateltua siitä, mitä kenelläkin kuuluu. Yhteisöllisyyttä on aika paljon.
Mtä radiokanavaa kuuntelet mieluiten työssäsi?
– Meillä on niin surkea tilanne, ettei ole keskusradiota, joten nykyään ei juuri edes tule kuunneltua. Mutta aiemmin kuuntelin yleensä Suomipoppia tai Novaa.
Miten rentoudut radiokuuntelun lisäksi?
– Lukemalla tai musiikkia kuuntelemalla. Musiikki on todellakin elämän suola. Fiiliksen mukaan kaikki menee klassisesta black metalliin.
Mitä haluaisit vielä löytää tai saavuttaa?
– Uusia asemia on aina mukava kuulla, mutta nykyään etsin enemmän fiiliksiä. Että vau, nyt on sellaiset kelit, että kuuluu tämmöistäkin.